Jäsenkirje 1/09
Turku 11.1.2009
Hyvä Suomen Lääkäreiden Balint-yhdistyksen jäsen!
Lääkärien työhyvinvointi on ollut viime kuukausina esillä sekä julkisuudessa että lääkärien omassa keskuudessa. Viimevuotisessa Lääkäriliiton toteuttamassa jäsenkyselyssä kysyttiin osallistumista työnohjaukseen, esimerkkinä mainittu Balint-ryhmä. Kolmasosa vastanneista osallistuu paraikaa tai on osallistunut työnohjaukseen, yhtä suuri osa haluaisi työnohjausta, mutta sitä ei ole saatavilla. neljäkymmentä prosenttia suomalaisista lääkäreistä ei koe tarvitsevansa työnohjausta.
Huomionarvoista kyselyssä on myös se, että halukkuus työnohjaukseen on suurinta nuorimmassa lääkäriryhmässä. Yleisesti on tiedossa myös se, että nuorimmilla lääkäreillä on eniten työstä johtuvaa uupuneisuutta ja masentuneisuutta on jopa 20 % :lla nuorista lääkäreistä. Työtahti on monissa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa niin kiireinen, ettei epävirallisiin keskusteluihin kollegojen kanssa riitä aikaa. Oma kasvava ryhmänsä on vuokrausyritysten palveluksessa olevat lääkärit, joiden potilastyö on sirpaleista, jatkuvuus ja työryhmän sosiaalinen tuki puuttuu. Oman työn tutkiminen Balint-ryhmässä on yksi tapa jäsentää omaa ammattiroolia ja saada sosiaalista tukea vaativassa työssä.
Tällä hetkellä on ongelmana pätevien ja käytettävissä olevien ryhmänohjaajien puute. Yhdistyksemme on sitoutunut kansainvälisen Balint-federaation ohjaajapätevyyskriteereihin. Olemmekin suunnittelemassa erityisesti lääkärien työnohjaukseen perehdyttävää täydennyskoulutusta yhteistyössä muiden asiasta kiinnostuneiden lääkärijärjestöjen kanssa. Samoin lääkärien peruskoulutukseen pyritään saamaan tietoa työnohjauksesta. Yhdistyksemme yhteistyössä Duodecimin kanssa pari vuotta sitten julkaisema kirja: ”Kerron ja kuuntelen” on lähetetty kaikille yhdistyksen jäsenille ja tietoa siitä on hyvä levittää lääkärien työnohjauksesta kiinnostuneille kollegoille.
Kirjan lisäksi on muutakin ajankohtaista luettavaa tarjolla:
Patient Education and Counceling -lehdessä on tänä vuonna julkaistu lääketieteen opiskelijoiden Balint-ryhmiä koskeva tutkimusartikkeli Suomesta.
Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tutkittiin vuosina 2002-4 lääketieteen opiskelijoille järjestettyjä Balint – ryhmiä. Ryhmät poikkesivat perinteisistä Balint-ryhmistä lyhyemmän kestonsa ja keskusteltaviksi tapauksiksi hyväksyttiin muitakin kuin potilastapauksia.
Ryhmäkeskusteluja arvioitiin kolmella tasolla. Kokemukset, jotka kirvoittivat opiskelijoita kertomaan ryhmässä tapauksen, voitiin luokitella viiteen ryhmään: epäoikeudenmukaisuuden todistajaksi joutuminen, arvoristiriidan kokemus, vaikeiden ihmisten välisten suhteiden havaitseminen, kuolevan potilaan kohtaaminen ja kokemus rooliristiriidasta. Kokemukset kumpusivat kolmenlaisista yhteyksistä: potilaan kohtaaminen, lääketieteen opiskelijana oleminen ja jännite oman yksityisyyden ja ammatillisuuden välillä. Ryhmäkeskustelujen teemat liittyivät tavallisesti potilaaseen liittyvistä tunteista, ammatillisen identiteetin rakentamiseen, kielteisiin roolimalleihin ja yhteistyöhön muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.
Johtopäätöksenä todettiin, että Balint-ryhmät voisivat tukea lääketieteen opiskelijoiden ammatillisen identiteetin kehittymistä, mutta, että asiaa kannattaisi tutkia lisää monimuotoisemmissa opiskelijaryhmissä. Vastaavia tutkimuksia ei ole julkaistu aiemmin.
Viite: Torppa M.A., Makkonen E., Mårtenson C., Pitkälä K.H. A qualitative analysis of student Balint groups in medical education: Contexts and triggers of case presentations and discussion themes. Patient Education and Counselling 2008;72:5-11.
Britit ovat tutkineet yleislääketieteen erikoistujien Balint-ryhmiä. Tutkimuksissa on selvitetty miten erilaisia ryhmiä on käytetty yleislääketieteeseen erikoistuvien lääkäreiden koulutuksessa ja tehty suuri havainnointitutkimus erikoistujien Balint-ryhmistä.
Viitteet: Samuel O., Sackin P., Salinsky J., Suckling H., Pinder R. Balint in Vocational Training Schemes. Journal of Work Based learning in Primary Care 2004;2:26-37.
Pinder R., McKee A., Sackin P., Salinsky J., Samuel O., Suckling H. Talking about my Patient: the Balint approach to GP education. RCGP Occasional paper No 86 (2006)
Yhdistyksen kotisivuilla osoitteessa /kotisivut/sivut.koti?p_sivusto=437 löytyy tietoa toiminnasta, linkkejä ja ohjaajien yhteystietoja.
Osallistuin viime lokakuussa Hollannissa paikallisen Balint-yhdistyksen englanninkieliseen koulutusviikonloppuun, jossa oli runsaasti osallistujia myös muista maista. Ryhmien lisäksi kokouksessa oli esityksiä potilas-lääkärisuhteeseen liittyvistä asioista. Don Nease kertoi tilanteesta USA:ssa, jossa yleislääkärin erikoistumisvirkoihin ei ole hakijoita. Potilaiden hoito on pilkottu sairauskohtaisiin hoitoyksiköihin, sama potilas voi olla diabetesseurannassa yhdessä yksikössä, verenpaineseurannassa toisessa ja kolmas hoitaa hänen masennustaan. Potilaan kokonaisvaltaisesta hoidosta ei ota vastuuta kukaan. Onko yleislääkärin/ omalääkärin hoitosuhde 2000-luvulla jo historiaa ?
Tämä asia oli hallituksen mielessä kun pohdimme yhdistyksen kevätseminaarin sisältöä. Ryhmien lisäksi ohjelmassa on Johannes Lehtosen esitys psyykkisen trauman neurobiologiasta ja sen vastapainona Pekka Larivaaran ajatuksia yhteiskunnallisista muutoksista ja lääkärintyöstä. Seminaarin ohjelma on liitteenä ja toivomme runsasta osanottoa! Ilmoittaudu heti, niin asia ei unohdu.
Ensi syyskuussa on seuraava kansainvälinen Balint-kongressi Brasovissa Romaniassa, tarkemmat tiedot kotisivuilla. Myös USA:ssa on kaksi kiinnostavaa kokousta tänä keväänä, toinen Portlandissa maaliskuussa ja toinen Chicagossa huhtikuussa. Näistä on tietoa paikallisen yhdistyksen kotisivuilla : http://americanbalintsociety.org/facdev.html.
Lämpimin sydäntalven Balint-terveisin
Kristiina Toivola
puheenjohtaja, sähköposti kritoi@utu.fi, gsm 040-5063685